Taistelu Algeriasta

Taistelu Algeriasta
La battaglia di Algeri
Ohjaaja	Gillo Pontecorvo
Käsikirjoittaja	Gillo Pontecorvo Franco Solinas
Tuottaja	Antonio Musu Yacef Saadi
Säveltäjä	Ennio Morricone Gillo Pontecorvo
Kuvaaja	Marcello Gatti
Leikkaaja	Mario Morra Mario Serandrei
Pääosat	Jean Martin Yacef Saadi Brahim Haggiag
Valmistustiedot
Valmistusmaa	Italia Algeria
Tuotantoyhtiö	Casbah Film Igor Film
Levittäjä	RCS MediaGroup Netflix
Ensi-ilta	31. elokuuta 1966
Kesto	135 min
Alkuperäiskieli	englanti arabia ranska
Aiheesta muualla
IMDb
Elonet
AllMovie
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OKNimi-testi OK

Taistelu Algeriasta (ital. La battaglia di Algeri) on Gillo Pontecorvon ohjaama italialais-algerialainen elokuva vuodelta 1966. Elokuva kertoo Algerian sodasta sen algerialaisen johtohahmon Alin näkökulmasta. Algerian hallitus tuki tämän poliittisesti latautuneen elokuvan tuotantoa.^[1]

The New York Timesin kriitikot valitsivat elokuvan yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta ja BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati kaikkien aikojen 20 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.

Pääosat

Tuotanto

Vuonna 1954 puhjennut Algerian itsenäisyyssota päätti Ranskan siirtomaahallinnon Algeriassa jälkimmäisen itsenäistyessä 2. heinäkuuta 1962 Front de Libération Nationalen eli FLN:n johdolla. Elokuvaohjaaja Gillo Pontecorvo ja käsikirjoittaja Franco Solinas viettivät jonkin aikaa Algerissa hieman ennen maan itsenäistymistä väärennettyjä toimittajan asiakirjoja käyttäen. Oikeana tarkoituksena oli tehdä tutkimusta elokuvaprojektia varten. Solinas sai lopulta yhdesä Paul Newmanin kanssa valmiiksi käsikirjoituksen, joka sai nimen "Parà". Käsikirjoitus kertoi entisestä Ranskan laskuvarjojoukkojen sotilaasta, joka työskentelee toimittajana Algerian sodasta uutisoiden. Ajan kanssa hän väsyy sodan verisyyteen. Käsikirjoitus esiteltiin Italiassa FLN:n edustaja Salah Baazille. Baazi ei kuitenkaan pitänyt käsikirjoituksesta, joka ei keskittynyt algerialaiseen näkökulmaan. Sen tilalle hän tarjosi entisen FLN:n sotilaskomentaja Yacef Saâdin käsikirjoitusta, joka perustui Yacefin omaan Algerin taistelusta kertovaan kirjaan Souvenirs de la Bataille d’Alger. Pontecorvo ei lämpemnnyt käsikirjoitukselle, jota hän piti "kuvottavan propagandistisena". Sen sijaan hän ja Solinas tekivät samasta aiheesta kokonaan uuden käsikirjoituksen, joka pyrki kuvaamaan tapahtumia todenmukaisesti välttäen ranskalaisten ja algerialaisten näkökulmien ääripäitä.^[2]

Elokuvan tuotantoryhmä teki Algerian valtion tukemia tutkimuksia Algeriassa kuuden kuukauden ajan etsien kuvauspaikkoja ja haastatellen paikallisia. He kävivät myös Pariisissa tutkimassa aiheeseen liittyvää arkistoitua dokumentti- ja uutismateriaalia. He haastattelivat myös ranskalaisia sotaveteraaneja. Elokuvan käsikirjoitusta päädyttiin muuttamaan viiteen kertaan, kunnes lopputulos tyydytti Pontecorvoa ja Solinasia. Vuonna 1965 tehtiin yhteistyösopimus Yacefin ja Algerian valtion omistaman tuotantoyhtiö Casbah Filmin, sekä Antonio Musun omistaman italialaisen tuotantoyhtiö Igor Filmin kanssa.^[2]

Elokuvan kuvauksissa Pontecorvo ja kuvaaja Marcello Gatti painottivat italialaisen neorelismin vaikuttamaa tyyliä. Elokuvassa yritettiin myös jäljitellä uutisfilmejä ja dokumenttielokuvia. Mustavalkoisessa elokuvassa hyödynnettiin myös monia Pontecorvon aikaissemman elokuvan Kapo – keskitysleirin vartija kuvauksien aikana opittuja tekniikoita. Elokuvan näyttelijöistä suurin osa oli paikallisia algerialaisia. Ainut ammattinäyttelijä oli eversti Mathieuta näytellyt ranskalainen Jean Martin, joka oli tosin näytellyt aikaisemmin lähinnä teatterialalla. Hänellä oli kuitenkin rooliin liittyvää kokemusta. Martin oli taistellut toisessa maailmasodassa Ranskan vastarintaliikkeen riveissä, sekä Indokiinan sodan aikana ranskalaisissa laskuvarjojoukoissa.^[2]

Vastaanotto

Elokuva sai ensi-iltansa Venetsian elokuvajuhlilla 31. elokuuta 1966, jossa se voitti Kultainen leijona-palkinnon. Elokuvan ensi-ilta Algerissa järjestettiin 27. lokakuuuta 1966 ja Yhdysvaltoissa 20. syyskuuta 1967.^[2] Suomen ensi-ilta oli 14. toukokuuta 1971.^[3] Elokuvan esittäminen oli kiellettyä Ranskassa aina lokakuuhun 1970 saakka, koska sen aihetta pidettiin liian tulenarkana. Espanjassa sen esitykset sallittiin vasta vuonna 1978, kolme vuotta maan diktaattori Francisco Francon kuoleman jälkeen. Elokuvasta julkaistiin restauroitu versio Italissa huhtikuussa 1999, sekä pidennetyt versiot Hongkongissa toukokuussa 2000 ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa joulukuussa 2003. Se myös julkaistiin uudelleen Yhdysvalloissa 9. tammikuuta 2004 ja esitettiin Cannesin elokuvajuhlilla 15. toukokuuta 2004. Elokuvan 50-vuotisjuhlilla esitettiin digitaalisesti restauroitu versio Venetsian, Toronton ja New Yorkin elokuvajuhlilla. Elokuvan koko esityshistorian lipputuloista ei ole varmaa tietoa, mutta se menestyi ilmeisesti kohtalaisesti.^[2]

The New York Timesin kriitikot valitsivat Taistelun Algeriasta vuonna 2004 yhdeksi kaikkien aikojen tuhannesta parhaasta elokuvasta maailmassa.^[4] Vuonna 2018 BBC:n kansainvälinen asiantuntijaraati äänesti sen kaikkien aikojen 20 parhaan ei-englanninkielisen elokuvan joukkoon.^[5]

Elokuvan kuvausta sodasta on pidetty yleisesti historiallisesti tarkkana. Elokuvan päähenkilöt pohjautuvat oikeisiin henkilöihin, tosin osa rooleista edustaa useampia todellisia henkilöitä. Sen kuvaukselle on esitetty kuitenkin myös kritiikkiä. Esimerkiksi sen nimi "taistelu" ei joidenkin mielestä kuvaa hyvin ennemminkin useina pieninä yhteenottoina käytyä konfliktia. Sen on sanottu myös antaneen painoarvoa vain FLN:lle ja ranskalaisille laskuvarjojääkäreille ja pois jätettiin esimerkiksi FLN:n kilpailijan kommunistisen Mouvement National Algérien (MNA) osuus, sekä FLN:n sisäiset hajaannukset.^[2]

Lähteet