Syreenit
| Syreenit | |
|---|---|
 Pihasyreeni (Syringa vulgaris) | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Kasvit Plantae |
| Kladi: | Putkilokasvit Tracheophyta |
| Kladi: | Siemenkasvit Spermatophyta |
| Kladi: | Koppisiemeniset Angiospermae |
| Kladi: | Aitokaksisirkkaiset |
| Kladi: | Asteridit |
| Lahko: | Lamiales |
| Heimo: | Oliivipuukasvit Oleaceae |
| Suku: | Syreenit Syringa L. |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OK | |
Syreenit (Syringa) ovat oliivipuukasveihin (Oleaceae) kuuluva puuvartisten kasvien suku, joka on kotoisin Euroopasta ja Aasiasta. Lajeja on parikymmentä, joiden lisäksi on hybridejä.[1]
Suomessa syreenit eivät ole luonnonvaraisia, mutta istutettuna tavallisin laji on pihasyreeni (Syringa vulgaris), jonka kukat ovat yleensä tyypillisen liilan väriset tai valkeat. Venäjän kielessä tunnetaan syreenistä johdettu väri сиреневый, samoin ukrainassa бузковий (suom. "syreeninvärinen", liila), englannin tai alun perin turkin lilac on myös värin nimitys. Lisäksi näkee hybridejä sekä unkarinsyreeniä (Syringa josikaea).
Syreenit kasvavat suunnilleen 4–5 metriä korkeiksi monirunkoisiksi pensaiksi. Lehdet ovat vastakkaiset, suikeat, tasalaitaiset. Kukat ovat noin senttimetrin läpimittaiset. Pensaat kukkivat yleensä kesäkuussa. Kukkien tuoksu on voimakas, miellyttävä.[2]
Syreenien puuaines on tiheäsyistä ja tasa-aineista. Puuainesta on kuvailtu jopa tiiveimmäksi Euroopan mantereella kasvavista pensaskasveista. Puun reuna-alue on tyypillisen kermanvärinen, sydänpuu vaihtelee ruskean ja purppuran sävyissä. Puulla on taipumus kuivuessaan käyristyä voimakkaan kierteisyytensä vuoksi sekä myös halkeilla ohuiksi tikuiksi, jos sitä kuivatetaan liian nopeasti. Puun käyttöalueita ovat muun muassa jousien kaaret, soitinrakentaminen, puunkaiverrus ja puukonkahvat. Unkarinsyreeni ei ole aivan yhtä kovaa kuin pihasyreeni.
Tieteellinen nimi on johdettu kreikan sanasta syrinx, joka tarkoittaa onttoa putkea; nuorimmat versot saattavat olla jonkin verran onttoja. Niistä on tehty menneinä aikoina pillejä ja huiluja.[3]
Syreenilajeja, -alalajeja ja muunnoksia
- Syringa emodi – himalajansyreeni
- Syringa josikaea – unkarinsyreeni
- Syringa komarowii – komarovinsyreeni
- Syringa komarowii subsp. reflexa – nuokkusyreeni
- Syringa laciniata
- Syringa meyeri – pikkusyreeni
- Syringa microphylla – pikkulehtisyreeni
- Syringa oblata
- Syringa oblata var. giraldii – pilvisyreeni
- Syringa patula – samettisyreeni (syn. Syringa pubescens)
- Syringa pinnatifolia – sulkasyreeni
- Syringa reticulata – japaninlikusterisyreeni eli likusterisyreeni
- Syringa sweginzowii – röyhysyreeni
- Syringa tigerstedtii – tigerstedtinsyreeni
- Syringa tomentella – nukkasyreeni
- Syringa villosa – villasyreeni
- Syringa vulgaris – pihasyreeni
- Syringa wolfii – koreansyreeni
Risteymiä
- Syringa × chinensis – kiinansyreeni (Syringa laciniata -lajin ja pihasyreenin risteymä)
- Syringa × henryi – puistosyreeni (unkarinsyreenin ja villasyreenin risteymä)
- Syringa × josiflexa – kaarisyreeni (unkarinsyreenin ja nuokkusyreenin risteymä)
- Syringa × nanceiana – sirosyreeni (puistosyreenin ja röyhysyreenin risteymä)
- Syringa × persica – persiansyreeni
- Syringa × swegiflexa – nuokkuröyhysyreeni (nuokkusyreenin ja röyhysyreenin risteymä)[4]
Lähteet
- ↑ Divergent potentials for cytoplasmic inheritance within the genus Syringa. A new trait associated with speciogenesis.
- ↑ Syreenit Nicehouse
- ↑ Jennifer Schultz Nelson Lilacs[vanhentunut linkki] Macon County Unit, Uni. of Illinois (englanniksi)
- ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Puutarhaliiton julkaisuja nro 363. Helsinki 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
Aiheesta muualla
- Juhanoja, Sirkka: Syreenit, Vihervuoden kasvisuku. Viherympäristö, 2008, nro 3, s. 10–19. Artikkeli Oulujoen taimiston verkkosivuilla (PDF).
- Suomen Lajitietokeskus: Syreenit (Syringa)
- ITIS: Syringa (englanniksi)
- United States Department of Agriculture (USDA): Syringa (englanniksi)
- Flora of China: Syringa (englanniksi)
- Pherobase: Floral volatiles of Genus Syringa (englanniksi)
|
