Suomen oikeuskirjastot
Suomen oikeuskirjastot ovat ensi sijassa oikeustieteellistä, mutta myös valtiotieteellistä kirjallisuutta kokoavia kirjastoja, joita käytetään juridisen koulutuksen, tiedonhaun ja tutkimuksen tarpeisiin. Varhaisimmat oikeuskirjastot olivat tuomioistuinten kirjakokoelmia, joista Turun hovioikeuden kirjasto perustettiin 1623 ja Vaasan hovioikeuden kirjasto 1776. Myös valtiolliset virastot keräsivät oikeudellista kirjallisuutta. Turun akatemian kirjasto perustettiin 1640 ja siirrettiin Helsinkiin 1828. Ensimmäinen tiedekuntakirjasto oli 1910 perustettu Helsingin yliopiston lainopillinen seminaarikirjasto. Oikeudellisen alan keskuskirjastona toimiva Eduskunnan kirjasto perustettiin 1872 nimellä Suoman valtiosäätyjen kirjasto.[1]
Oikeuskirjastoja ovat muun ohella
- Ahvenanmaan maakuntapäivien kirjasto
- Eduskunnan kirjasto
- Euroopan kriminaalipoliittisen instituutin kirjasto
- EU-tietokeskus Helsingin yliopiston Kaisa-talossa
- Helsingin yliopiston kirjasto
- Kansalliskirjasto
- Kriminologinen kirjasto
- Kunnalliset kirjastot
- Kuntaliiton kirjasto
- Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin kirjasto
- Patentti- ja rekisterihallituksen kirjasto
- Poliisiammattikorkeakoulun kirjasto
- Lapin yliopiston kirjasto
- Suomen asianajajaliiton kirjasto
- Tekijänoikeuden tietokeskus
- Aalto-yliopiston kirjasto
- Turun yliopiston oikeustieteellinen tiedekuntakirjasto
- Ulkoasiainministeriön kirjasto
- Valtiovarainministeriön kirjasto eli Linnan kirjasto
Lähteet
- ↑ Encyclopædia iuridica fennica, Suomalainen lakimiesyhdistys 1994–1999, ISBN 951-855-135-9, osa VII palstat 754–757.
Aiheesta muualla
- Suomen tieteellisten kirjastojen opas (Arkistoitu – Internet Archive)
