Selkäranka

Ihmisen selkäranka sivulta nähtynä. Ylhäältä alas:
1. kaulanikamat (7)
2. rintanikamat (12)
3. lannenikamat (5)
4. ristiluu ja häntäluu.

Selkäranka (lat. columna vertebralis, spina vertebralis) on selkärankaisilla eläimillä oleva vartalon tukirakenne, johon muut luut niveltyvät. Selkäranka koostuu nikamista. Selkärangan sisällä kulkee selkäydinkanava ja selkäydin.

Muoto

Edestä ja takaa selkäranka on suora, mutta sivusta katsottuna siinä on mutkia. Eteenpäin suuntautuvaa mutkaa kutsutaan lordoosiksi ja taaksepäin suuntautuvaa mutkaa kyfoosiksi. Normaalin käyristymän häiriössä on kyse ryhtiviasta. Sivusuuntaan taipuvassa selkärangassa on kyse skolioosista. Vastasyntyneen selkäranka on vielä suora, ja mutkat kehittyvät ensimmäisten elinvuosien aikana.[1]

Lannerangan niin sanotussa neutraaliasennossa suoliluun yläetuharju on samalla viivalla häpyluun kanssa[2].

Rakenne

Selkäranka koostuu nikamista, joita kuvassa on neljä. Yksittäinen nikama koostuu nikamasolmusta ja nikamahaarakkeista. Nikamien väleissä on nikamavälilevyt, kuvassa harmaalla.

Nikamat

Selkäranka koostuu päällekkäisistä nikamista. Nikamat niveltyvät toisiinsa ja tekevät selkärangasta taipuvaisen ja liikkuvaisen. Selkärangassa on yhteensä 33–34 nikamaa. Näistä 24 on toisiinsa niveltyviä. Loput ovat yhteen sulautuneita, sillä ristiluu koostuu viidestä yhteensulautuneesta ristinikamasta ja häntäluu neljästä tai viidestä häntänikamasta. Lannenikamien määrä vaihtelee eri ihmisillä neljästä kuuteen, sillä osa lannenikamista voi olla sulautunut yhteen.[1]

Kukin kahdestatoista kylkiluusta kiinnittyy kahteen rintanikamaan paitsi ensimmäinen, joka kiinnittyy vain ensimmäiseen rintanikamaan.

Selkänikama koostuu nikamasolmusta, -haarakkeista ja -kaaresta. Nikamasolmu on selkärangan kantava osa. Nikamahaarakkeet toimivat selkää liikuttavien jänteiden kiinnittymisalustana.[3]

Kahden nikaman välissä (ensimmäistä ja toista kaulanikamaa lukuun ottamatta) on nikamavälilevy sekä nivelsiteitä, lihaksia ja nivelulokkeiden välisiä synoviaaliniveliä. Nikamavälilevyt ovat sidekudosliitoksia, ja yhdessä ne muodostavat yhden neljäsosan liikkuvan selkärangan koko pituudesta.[1]

Selkänikama ylhäältä katsottuna. Keskellä luiden suojassa kulkee selkäydin.

Selkäydin

Nikamakaari suojaa kaularangasta alkalvaa selkäydinkanavaa, jossa selkäydin ja sen hermosäikeet kulkevat. Selkäydin päättyy ensimmäisen lannenikaman kohdalle, jonka jälkeen se jakaantuu erillisiksi hermosäikeiksi. Kaula- ja rintarangan alueella selkäytimestä erkanevät hermosäikeet poistuvat selkäydinkanavasta nikamien välissä olevista aukoista.[4] Hermojuurten tehtävänä on välittää viestejä aivoista ja selkäytimestä ylä- ja alaraajoihin sekä vartaloon.[5]

Selkärangan kanavassa on selkäytimen lisäksi verisuonia, hermoja, aivo-selkäydinnestettä ja selkäydinkalvot. Poikkeuksia lukuun ottamatta jokaisen nikamaparin välistä lähtee pari selkäydinhermoja, jotka hermottavat ruumiin eri osia.

Liikkuvuus ja kuormitus

Kallo niveltyy kaularankaan ylemmällä ja alemmalla päänivelellä. Niiden avulla päätä voi liikuttaa ja kiertää kaikkiin suuntiin. Kaularanka on selkärangan taipuisin osa, sillä sitä voi taivuttaa kaikkiin suuntiin ja kiertää hyvin. Rintaranka taipuu kohtalaisesti taaksepäin ja sivulle, ja lanneranka hyvin eteenpäin ja kohtalaisesti taaksepäin. Rintaranka kiertyy kohtalaisesti, mutta lanneranka ei kierry lainkaan.[1]

Selän ojentajalihasten alapuolisten nikamia toisiinsa yhdistävien multifiduslihasten[6] tehtävänä on vakauttaa selän liikkeitä[7]. Ihmisen selkäranka kestää kymmenen kertaa enemmän kuormitusta nelikaarisena kuin jos se olisi täysin suora. Nikamia yhdistäviin fasettiniveliin kohdistuu etupäässä leikkaavia voimia, ja välilevyihin puristusvoimia.[8]

Lähteet

  • Hervonen, Antti: ”Selkäranka”, Tuki- ja liikuntaelimistön anatomia, s. 69–82. Tampereen Kandidaattikoulutus, 2020. ISBN 978-952-68860-1-5.

Viitteet

  1. ↑ a b c d Hervonen 2020, s. 69–82.
  2. ↑ SELKÄ KUNTOON PIENIN ASKELIN - opas syvien vartalolihasten harjoittamiseen. https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/27124/Hiltunen_Eveliina.pdf?sequence=1&isAllowed=y
  3. ↑ Ross, Michael H. ja Pawlina, Wojciech: Histology. A Text and Atlas, s. 191. Fifth Edition. Lippincott Williams & Wilkins, 2006. ISBN 978-0-7817-7221-1. (englanniksi)
  4. ↑ MRI-myelografia - Selkäydinnestetilan varjoainetutkimus - Älykäs teknologia - Metropolia Confluence wiki.metropolia.fi. Viitattu 13.11.2021.
  5. ↑ Selkärangan rakenne ja tehtävä | Lastentalo.fi | Terveyskylä www.terveyskyla.fi. Viitattu 13.11.2021.
  6. ↑ Christine Wiese: The Multifidus Muscles Yoganatomy. 18.12.2018. Viitattu 6.5.2023. (englanniksi)
  7. ↑ Center for Devices and Radiological Health: Reactiv8 Implantable Neurostimulation System - P190021. FDA, 8.9.2020. Artikkelin verkkoversio. en
  8. ↑ Seppänen, Sami & Savela, Eero: Spinalmouse lannerangan instabiliteetintoteamisessa (pdf) Opinäytetyö, Jyväskylän ammattikorkeakoulu. 2008. Viitattu 2.4.2020.

Aiheesta muualla

  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Selkäranka Wikimedia Commonsissa
Selkäranka
Rintakehä
Aivokoppa
Kasvoluut
Käsivarsi ja käsi
Alaruumis