Pyöräväylä
Pyöräväylät ovat pyöräliikenteelle tarkoitettuja teitä tai tien osia. Suomessa tyypillisimpiä pyöräväyliä ovat pyörätien eri variaatiot. Yleisin lienee jalankulun ja pyöräilyn yhdistävä niin sanottu kevyen liikenteen väylä eli yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä. Muita pyörätien toteutustapoja ovat pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain sekä muista kulkumuodoista erotettu varsinainen pyörätie.
Joillakin pyöräteillä saa ajaa myös mopolla, edellyttäen että pyörätiestä kertovan liikennemerkin alla on ”sallittu mopoille” -lisäkilpi.
Muita pyöräväyliä ovat esimerkiksi pyöräkaistat ja pyöräkadut. Pyöräkaista on polkupyöräliikenteelle tarkoitettu, tiemerkinnöin osoitettu ajoradan pituussuuntainen osa.[1]
Pyöräkatu on sekaliikenteenä, mutta pyöräliikenteen ehdoilla toteutettu katuosuus. Pyöräkadulla polkupyöräilijälle tulee antaa esteetön kulku ja muun ajoneuvoliikenteen tulee sovittaa ajonopeus pyöräilyn mukaiseksi.[2] Pyöräkatu on tyypillisesti osa pyöräliikenteen pääverkkoa ohjattuna ajoradalle yhdessä paikallisen tonttiliikenteen kanssa.[3]
Pyöräväylät Suomessa
Suomen ensimmäinen pyörätie valmistui 1930-luvun lopulla puolentoista kilometrin matkalle Turun kaupungin rajalta Kaarinaan.[4]
Pyöräliikennettä ohjaavia liikennemerkkejä Suomessa
-
D5 Pyörätie (vain pyöräliikenteelle tarkoitettu tie) -
D6 Yhdistetty pyörätie ja jalkakäytävä -
D7 Pyörätie ja jalkakäytävä rinnakkain -
E13 Pyöräkaista -
E28 Pyöräkatu
Katso myös
- Helsingin baanaverkko
Lähteet
- ↑ Tieliikennelaki (Arkistoitu – Internet Archive) 2 §, (729/2018)
- ↑ Tieliikennelaki (Arkistoitu – Internet Archive) 45 §, (729/2018)
- ↑ Pyöräliikenteen suunnitteluohje
- ↑ Polkupyöräteitä tarvitaan 500 km. Rakennuskustannukset n. 34 milj. mk. Turun lähellä ensimmäinen pyörätie jo valmiina, muita ryhdytään rakentamaan mahdollisimman pian, Helsingin Sanomat, 26.02.1939, nro 55, s. 9, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pyöräväylä Wikimedia Commonsissa
