Pitot-putki

Yleensä lentokoneen siiven alle sijoitettu pitot-putki.

Pitot-putki on mittalaite, jolla mitataan virtauksen paikallista nopeutta paine-eron avulla.[1] Mittaustilanteessa putki asetetaan kohtisuoraan virtausta vasten. Sen keksi Henri Pitot (1695–1771), joka mittasi Seine-joen virtausnopeutta taivutetun lasiputken avulla.[2] Etenkin lentokoneissa, pitot-putket ovat tärkeässä roolissa, koska ne mittaavat koneen ilmanopeutta. Sääolot ja korkea lentokorkeus saattavat johtaa pitot-putkien jäätymiseen, joka aiheuttaa sen, että ilmanopeutta ei voida enää mitata ja järjestelmä antaa väärän nopeuden. Tämä voi johtaa väärinkäsityksiin ohjaamossa. Tämän vuoksi pitot-putkea lämmitetään lennon aikana.

Nopeuden määritys putken avulla

Virtauksen voima nostaa pintaa h nopeutta v vastaavalla määrällä
Pakistanin ilmavoimien mekaanikko tarkastelee F-16-hävittäjän Pitot-putkea

Stagnaatiopaine p 0 {\displaystyle \scriptstyle p_{0}} on staattisen paineen p s {\displaystyle \scriptstyle p_{s}} ja dynaamisen paineen p d {\displaystyle \scriptstyle p_{d}} summa. Stagnaatiopaine mitataan pitot-putken aukon kohdalta, jossa siis on virtauksen stagnaatiopiste. Staattinen paine sen sijaan on häiriötön paine, joka mitataan sellaisesta kohdasta virtausta, jossa ei ole pitot-putkea tai muita esteitä.

Mikäli virtaus on puristumatonta (Machin luku on pieni), niin voidaan käyttää Bernoullin yhtälöä. Eli tarkastellaan virtauksen tietyn virtaviivan kahta eri kohtaa: stagnaatio- ja staattisen paineen mittauspistettä, jotka ovat kummatkin samalla korkeudella ( z s = z 0 {\displaystyle \scriptstyle z_{s}=z_{0}} )

p s + 1 2 ρ v s 2 + ρ g z s p 0 + 1 2 ρ v 0 2 + ρ g z 0 {\displaystyle p_{s}+{\frac {1}{2}}\rho v_{s}^{2}+\rho gz_{s}\approx p_{0}+{\frac {1}{2}}\rho v_{0}^{2}+\rho gz_{0}} .

Koska stagnaatiopisteessä nopeus v 0 {\displaystyle \scriptstyle v_{0}} on nolla ja mittauspisteiden korkeudet samat, niin saadaan yhtälö supistettua muotoon

1 2 ρ v s 2 = p 0 p s {\displaystyle {\frac {1}{2}}\rho v_{s}^{2}=p_{0}-p_{s}} .

Paine-ero on p 0 p s = p d {\displaystyle \scriptstyle p_{0}-p_{s}=p_{d}} , nyt yhtälöstä saadaan nopeus:

v = 2 p d ρ {\displaystyle v={\sqrt {\frac {2p_{d}}{\rho }}}}
missä v {\displaystyle v} on nopeus [m/s],
ρ {\displaystyle \rho } on ilman tiheys [kg/m3] (se on suuruusluokkaa 1,2 kg/m3, mutta riippuu lämpötilasta ja ilmanpaineesta),
p d {\displaystyle p_{d}} on dynaaminen paine,
p 0 {\displaystyle p_{0}} on stagnaatiopaine ja
p s {\displaystyle p_{s}} on staattinen paine.

Yllä olevan Pitot'n kaavan loi Henri Pitot vuonna 1732.[3]

Käyttö

Pitot-putkea käytetään lentokoneissa, tuulitunneleissa, mittalaitteissa, tilavuus- ja massavirtamittauksissa kuten ilmanvaihtokanavan ilmamäärämittauksessa.

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pitot-putki.

Lähteet

  1. Frank M. White: Fluid Mechanics, 5. edition, s. 406. McGraw-Hill, 2003. ISBN 0-07-240217-2. (englanniksi)
  2. Pijush K. Kundu & Ira M. Cohen: Fluid mechanics, 4. edition, s. 112. Academic Press, 2008. ISBN 9780123737359. Google book (limited preview). (englanniksi)
  3. Frank M. White: Fluid Mechanics, 5. edition, s. 407. McGraw-Hill, 2003. ISBN 0-07-240217-2. (englanniksi)