Pikku-uikku
| Pikku-uikku | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
| Elinvoimainen [1] | |
|
| |
| Suomessa: | |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Uikkulinnut Podicipediformes |
| Heimo: | Uikut Podicipedidae |
| Suku: | Pikku-uikut Tachybaptus |
| Laji: | ruficollis |
| Kaksiosainen nimi | |
| Tachybaptus ruficollis | |
 Pikku-uikun levinneisyys. Lisääntymisalueet keltaisella, talvehtimisalueet oranssilla ja ympärivuotinen vihreällä. | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis) on Euroopan pienin uikkulintu. Suomessa se on erittäin vähälukuinen pesimälaji.
Koko ja ulkonäkö
Pikku-uikku on vesilinnuksi hyvin pieni: sen pituus on 25–29 cm, siipien kärkiväli 40 cm ja paino 120–300 g. Kesäpuvussa muuten ruskealla linnulla on punainen niska ja kaula. Alaperä on vaalea, mikä näkyy etenkin katsottaessa lintua takaa. Talvella pikku-uikun väritys on tummahko, posket ruskeammat.
Levinneisyys
Pikku-uikun pesimäaluetta on Eurooppa, Afrikka ja Aasia Uuteen-Guineaan asti. Siellä missä pesimäjärvi jäätyy, pikku-uikut muuttavat talveksi merenrantaan tai avoveden luo. Suomessa laji on erittäin vähälukuinen esiintyen siellä täällä Etelä-Suomessa. Ainakin osa havainnoista koskee vain harhailijoita. 1990-luvun lopulla pesiviä pareja arvioitiin olevan 5–20.lähde? Euroopan pesimäkanta on 75 000–100 000 paria, joista Britteinsaarilla 5 000–10 000. Venäjän kanta on 500–5 000 ja Turkin 5 000–50 000 paria.
Elinympäristö
Pikku-uikku pesii yhdyskunnissa rehevän kasvillisuuden keskellä järvien rannoilla. Laji on hyvin piilotteleva ja jää helposti huomaamatta.
Ravinto
Pikku-uikku on hyvä sukeltaja ja pyydystää ravinnokseen ennen kaikkea kalaa ja vesikasveja.
Nimi
Tieteellinen nimi Tachybaptus tulee kreikan sanoista takhus ("nopea") ja bapto ("vajota alas"). Lajinimi ruficollis tulee latinan sanoista rufus ("punainen", "punertava") ja -collis ("-niskainen") [3]
Lähteet
- Jobling, James, A.: The Helm Dictionary of Scientific Bird Names. Christopher Helm, 2010. ISBN 978-1-4081-2501-4.
Viitteet
- ↑ BirdLife International: Tachybaptus ruficollis IUCN Red List of Threatened Species. Version 2013.2. 2012. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 15.6.2014. (englanniksi)
- ↑ Esko Hyvärinen, Aino Juslén, Eija Kemppainen, Annika Uddström & Ulla-Maija Liukko (toim.): Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2019, s. 569. Helsinki: Ympäristöministeriö - Suomen ympäristökeskus, 2019. ISBN 978-952-11-4973-3. Teoksen verkkoversio (viitattu 24.7.2021).
- ↑ Jobling, 2010
Aiheesta muualla
- Väisänen, Risto A., Lammi, Esa & Koskimies, Pertti (1998): Muuttuva pesimälinnusto. Keuruu: Otava. ISBN 951-1-12663-6.
- Pikku-uikku Lintukuva-verkkopalvelussa
- LuontoPortti: Pikku-uikku (Tachybaptus ruficollis)
- ITIS: Tachybaptus ruficollis (englanniksi)
| ||||||||||
