Papabile

Papabile on epävirallinen italialainen termi, jolla tarkoitetaan mahdollista ennakkosuosikkia paavinvaalissa eli konklaavissa. Yleensä sitä käytetään henkilöstä, jolla epäillään olevan hyvät mahdollisuudet nousta seuraavaksi paaviksi.

Ennakkosuosikin valintaa paaviksi ei kuitenkaan voida pitää selvänä. Konklaavin kulun ennustaminen on usein vaikeaa, eikä konklaavi välttämättä päädy ilmiselviltä vaikuttaviin ratkaisuihin. Usein vaali tuottaa jonkinlaisia yllätyksiä valinnoissaan, mitä kuvaa Roomassa käytetty sanonta: "joka menee konklaaviin paavina, tulee ulos kardinaalina".^[1] Valinnan ennustamattomuutta lisää paikoin se, että uuden paavin on saatava kardinaalien kahden kolmanneksen enemmistö puolelleen, ja koska kardinaalikollegio on yleensä paavikysymyksessä jakaantunut, on ennakkosuosikkien vaikea saada tarvittavaa kannatusta kasaan.^[1] Erimieliset kardinaalit joutuvatkin usein etsimään eri osapuolia tyydyttäviä kompromissiehdokkaita.^[1]

Joissain tapauksissa ennakkosuosikki valitaan paaviksi. 1900- ja 2000-luvulla hallinneista paaveista esimerkiksi Eugenio Pacelli (Pius XII), Giovanni Battista Montini (Paavali VI) ja Joseph Ratzinger (Benedictus XVI) olivat ennakkosuosikkeja ennen konklaavia. Toisaalta konklaavit ovat usein päätyneet myös hyvinkin yllättäviin ehdokkaisiin. Esimerkkejä ovat muun muassa vuoden 1958 konklaavissa paaviksi kohonnut Angelo Roncalli (Johannes XXIII), vuoden 1978 ensimmäisen konklaavin valinta Albino Luciani (Johannes Paavali I) ja vuoden 1978 toisen konklaavin voittanut Karol Wojtyła (Johannes Paavali II).

Esimerkkejä ennakkosuosikeista, jotka valittiin paaviksi

• Francesco Saverio Castiglioni (Pius VIII, 1829)
• Gioachino Pecci (Leo XIII, 1878)
• Giacomo della Chiesa (Benedictus XV, 1914)
• Eugenio Pacelli (Pius XII, 1939)
• Giovanni Battista Montini (Paavali VI, 1963)
• Joseph Ratzinger (Benedictus XVI, 2005)

Esimerkkejä ennakkosuosikeista, joita ei valittu paaviksi

• Giuseppe Siri – pidettiin ennakkosuosikkina sekä vuoden 1958 että vuoden 1963 konklaavissa, muttei tullut valituksi kummassakaan. Lisäksi oli tärkeässä roolissa myös molemmissa vuoden 1978 konklaaveissa. Vuonna 1958 hävisi yllätysnimelle Angelo Roncallille, josta tuli paavi Johannes XXIII ja vuonna 1963 toiselle ennakkosuosikille Giovanni Montinille eli Paavali VI:lle.
• Giovanni Benelli oli ennakkosuosikki molemmissa vuoden 1978 konklaaveissa, mutta hän kärsi kummassakin tappion yllätysnimelle. Elokuun konklaavissa hän hävisi Albino Lucianille, josta tuli Johannes Paavali I, ja lokakuun paavinvaalissa hänen sijastaan paaviksi nousi yllätyksellisesti Karol Wojtyla eli Johannes Paavali II.
• Bartolomeo Pacca oli ehdokkaana 1823 ja yhtenä ennakkosuosikeista 1829. Hän ei kuitenkaan päässyt paaviksi johtuen Ranskan käyttämästä veto exclusionis -oikeudesta.
• Mariano Rampolla – Leo XIII:n kardinaalivaltiosihteeri, jonka uskottiin nousevan tämän seuraajaksi vuoden 1903 konklaavissa. Hän ei kuitenkaan noussut paavinistuimelle, koska Itävalta-Unkari käytti jus exclusivæ -oikeuttaan.

Lähteet