Nyyrikki

Tämä artikkeli käsittelee taruolentoa. Nyyrikki on myös miehen etunimi, teatteriravintola Helsingin Käpylässä sekä lehti, viihdelukemisto

Nyyrikki on muinainen suomalainen metsästyksen jumala tai haltija, joka esiintyy kansanperinteessä. Kansanrunoissa esiintyy monia eri versioita tämän olennon nimestä: Nyrkes, Nyrkys, Nyrkiö, Nyljys, Nylkys, Nylky, Myyrikki, Nyypetti, Tyyri. Runoissa Nyyrikki esiintyy sekä mies- että naispuolisena (Tapion poika / Tapion tytär). Naispuolisuuta osoittava -kki pääte on saattanut liittyä nimeen runomitan vaatimuksesta.

Versio Nyrkes esiintyy Mikael Agricolan "epäjumalien" luettelossa vuodelta 1551. Agricolan mukaan Nyrkes auttaa oravien metsästäjää:

Nyrckes Oravat annoi Metzast.

Sigfridus Aronus Forsiuksen latinankielisessä versiossa Agricolan luettelosta Nyrkes johti oravien sukukuntaa.

Nyrcka sciurorum dirigit omne genus.[1]

Kalevalassa Nyyrikki mainitaan Tapion ja Mielikin poikana:

Kalevala 14:37-38 (Metsämiehen lukua)[2]
Nyyrikki, Tapion poika,
mies puhas, punakypärä!
Kalevala 32:287-288 (Karjan lukua)[3]
Nyyrikki, Tapion poika,
siniviitta viian poika!

Kaarle Krohn oletti että Nyyrikin tai Nyrkeksen hahmon taustalla oli Pyhä Yrjänä -pyhimys eli ortodoksien Pyhä Jyrki.[4]. Uno Harva ei hyväksynyt tätä teoriaa sillä vaikka Pyhä Jyrki mainitaan usein karjaloitsujen yhteydessä, häneen ei ole vedottu metsästyksen yhteydessä. Harva arveli että Nyyrikin/Nyrkeksen nimen taustalla olisi mahdollisesti vanha, sittemmin unohtunut oravan nimitys.[5] Martti Haavio oletti että nimi liittyisi toiseen pyhimykseen — elävältä nyljettyyn Pyhään Bartolomeukseen eli Nylky-Bartolomeukseen.[6]. Pyhimyksen määreestä olisi kehittynyt nimi Nylkys.

Lähteet

  1. http://kansanrunous.net84.net/Suomalaisten_muinaisusko/muut_suomalaisten_jumalien_esittelyt.htm (Arkistoitu – Internet Archive) Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko. 1948.
  2. http://kansanrunous.net84.net/kalevala/14.htm (Arkistoitu – Internet Archive) Kalevala 14. runo
  3. http://kansanrunous.net84.net/kalevala/14.htm (Arkistoitu – Internet Archive) Kalevala 32. runo
  4. Kaarle Krohn: Suomalaisten runojen uskonto. 1914-15.
  5. Uno Harva: Suomalaisten muinaisusko. 1948.
  6. Martti Haavio: Karjalan jumalat. 1959.
  • n
  • k
  • m
Runonlaulajan kädet -merkki Kalevala Runonlaulajan kädet -merkki
Hahmot
Henkilöt
Yliluonnolliset
Eläimet
Tapahtumia ja käsitteitä
Maantiede
Kulttuuri
Elokuvat
Näytelmät
Kirjallisuus
Kuvataide
Yhdistyksiä ja yhteisöjä
Muuta
  • n
  • k
  • m
Hämäläisten jumalat
Karjalaisten jumalat
  • n
  • k
  • m
Kosmologia ja myyttiset paikat
Jumalat ja haltijat
Sieluolennot ja -tilat
Taikuus
Esineet ja paikat
Juhlat
Runous
Hahmot
Henkilöt
Eläimet
Yliluonnolliset olennot
Uuspakanuus