Learjet 35

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata.
Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.
Tarkennus: Leipäteksti kokonaan viitteetön.

Learjet 35 on kaksimoottorinen, kahdeksanpaikkainen yhdysvaltalainen liikelentokone. Se on Learjet 25 -koneen Garrett Airesearch TFE 731-2-2B -suihkumoottoreilla varustettu edelleenkehitetty versio, joka lensi ensilentonsa 22. elokuuta 1973. Yhdysvaltain ilmavoimat osti vuonna 1984 rahti- ja henkilökuljetuskoneiksi 84 Learjet 35:ttä, jotka saivat tunnuksen C-21A.

Learjet 36 on Learjet 35:n kuusipaikkainen, pidemmän kantaman malli. Vuonna 1976 koneisiin tehtiin suuremman lentoonlähtöpainon mahdollistavia parannuksia ja mallinimiksi tulivat 35A ja 36A, joita valmistettiin vuoteen 1994 asti. Yhteensä Learjet 35/36-koneita on valmistettu 676 kappaletta.

Learjet 31:ssä on yhdistetty 35/36:n runko ja moottorit 55/60 modernimpaan siipeen ja pyrstön alla oleviin siivekkeisiin. 31:n kehitysmalli lensi ensimmäisen kerran toukokuussa 1987 ja sai lentokelpoisuustodistuksensa elokuussa 1988.

Nykyiset tuotantomallit ovat Learjet 31A ja 31A/ER.

Koneita valmistava Learjet Inc. on ollut vuodesta 1990 kanadalaisen Bombardier Inc:n omistuksessa.

Käyttö Suomessa

Suomen ilmavoimien tukilentolaivueessa on kolme Learjet 35A/S -konetta, joita käytetään muun muassa merivalvontaan, kartoituskuvauksiin, ilmanäytteenottoon, maalinhinaukseen ja henkilökuljetuksiin. Ensimmäinen koneista saapui Suomeen syyskuussa 1982.

Tekniset tiedot (Learjet 35A/S)

Yleiset ominaisuudet

kärkiväli 12 m
pituus 14,8 m
korkeus 3,7 m
siipipinta-ala 23,5 m²
8-paikkainen liikesuihkukoneesta modifioitu erikoisversio
kahden hengen miehistö
2 × 1 588 kp puhallinturbiinimoottoria
tyhjäpaino 4 500 kg
suurin lentoonlähtöpaino 8 345 kg

Suoritusarvot

suurin matkalentonopeus 860 km/h
suurin nopeus korkealla 0,8 machia
pisin lentomatka 4 488 km^[1]
lakikorkeus 13 700 m

Varustus

merivalvontatutka
siipiripustimet

Lähteet

Heinonen, Timo: Thulinista Hornetiin – 75 vuotta Suomen ilmavoimien lentokoneita. s. 264–266. Tikkakoski: Keski-Suomen ilmailumuseo, 1992. ISBN 951-95688-2-4.