Lari (eläin)
| Lari | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Domeeni: | Aitotumaiset Eucarya |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Alajakso: | Selkärankaiset Vertebrata |
| Luokka: | Nisäkkäät Mammalia |
| Lahko: | Kädelliset Primates |
| Alalahko: | Haplorrhini |
| Osalahko: | Apinat Simiiformes |
| Yläheimo: | Ihmisapinat Hominoidea |
| Heimo: | Gibbonit Hylobatidae |
| Suku: | Gibbonit Hylobates |
| Laji: | lar |
| Kaksiosainen nimi | |
| Hylobates lar | |
 Larin levinneisyys kartassa vihreällä värillä | |
| Alalajit[2][3] | |
| |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Lari (Hylobates lar) on Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa elävä erittäin uhanalainen gibbonilaji.[4]
Larit elävät luonnossa tyypillisesti noin 25-vuotiaksi, mutta vankeudessa jopa yli 50-vuotiaiksi.[4]
Ulkonäkö
Larilla on erittäin pitkät ja vahvat kädet ja jalat. Raajojen pituutta lisäävät myös sormet, varpaat, kämmen- ja jalkapöytä.[4]
Larien väritys vaihtelee paljon. Yleiseensä ne ovat ruskeita, mustia tai punertavan ruskeankeltaisia. Naamaa ympäröi valkoinen rinkula, jonka lisäksi jalat ovat valkoiset. Naaraita on vaikeaa erottaa uroksista, sillä ne voivat olla samanvärisiä ja samankokoisia.[4]
Elintavat
Liikkuminen
Larit eivät liikkuvat latvustoissa. Ne hyppivät pitkiä loikkia puista toiseen noin 50 metrin korkeudessa, eivätkä oikeastaan koskaan laskeudu maan pinnalle.[4]
Sosiaalisuus ja lisääntyminen
Larit elävät perheryhmissä, joten laumaan kuuluvat vanhemmat ja niiden jälkeläiset. Lareilla ei ole varsinaista lisääntymiskautta, koska trooppisessa sademetsässä voi lisääntyä vuoden ympäri. Lariemo kantaa sikiötä seitsemän kuukautta. Sen jälkeen se imettää yleensä vain yhtä poikastaan kaksi vuotta. Poikanen jää vieroituksen jälkeen syntymälaumaansa sukukypsyyden saavuttamiseen asti, eli noin kahdeksan vuotiaaksi. Perheen vanhemmat sisarukset auttavat vanhempia nuorempien hoidossa. Lariparit ovat yleisesti yksiavioisia.[4]
Reviiri
Larit ilmoittavat reviirinsä tyypillisesti niin, että ne huutavat kovalla äänellä. Reviirin vallannut pari ilmoittaa tästä kiljumalla duettona, jota johtaa naaras. Äänen voimakkuutta lisää kurkussa sijaitseva ihopoimu, joka pullistuu tarpeen mukaan.[4]
Ruokavalio
Larit syövät valikoiden ja poimivat puiden latvoista tuoreita hedelmiä, lehtiä ja silmuja. Ne etsivät ravintoa tahokkaasti ja tarkkailevat samalla puita. Niiden hampaat ja ruuansulatusjärjestelmä on erikoistunut hedelmien hyödyntämiseen.[4]
Kanta
Larien kanta on taantunut merkittävästi, sillä niitä on metsästetty lihan vuoksi. Lareja pyydystetään myös lemmikeiksi, ja suuri metsäkato pirstaloi niiden asuinalueita.[4]
Lähteet
- Jonna Katajisto (päätoim.): Luonnossa 1 Nisäkkäät. Weilin+Göös Oy, 2008. ISBN 978-951-0-34255-8.
Viitteet
- ↑ Brockelman, W. & Geissmann, T.: Hylobates lar IUCN Red List of Threatened Species. Version 2014.1. 2008. International Union for Conservation of Nature, IUCN, Iucnredlist.org. Viitattu 4.7.2014. (englanniksi)
- ↑ Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.): Hylobates lar Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed). 2005. Johns Hopkins University Press. Viitattu 18.6.2011. (englanniksi)
- ↑ Palmén, Ernst & Nurminen, Matti (toim.): Eläinten maailma, Otavan iso eläintietosanakirja. 1. Aarnikotka–Iibikset, s. 252. Helsinki: Otava, 1974. ISBN 951-1-01065-4. (suomenkielisten nimien lähde)
- ↑ a b c d e f g h i Luonnossa 1 Nisäkkäät s.195
| ||||||||||
