Joseph Kessel
| Joseph Kessel | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 10. helmikuuta 1898 Villa Clara, Entre Ríos, Argentiina |
| Kuollut | 23. heinäkuuta 1979 (81 vuotta) Avernes, Val-d'Oise, Ranska |
| Ammatti | toimittaja, kirjailija |
| Kirjailija | |
| Muuta tietoa | |
| Ranskan akatemian jäsen | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Joseph Kessel (10. helmikuuta 1898 Villa Clara, Entre Ríos, Argentiina – 23. heinäkuuta 1979 Avernes, Val-d'Oise, Ranska[1]) oli ranskalainen kirjailija ja toimittaja.
Kesselin isä Samuel Kessel oli alkujaan liettuanjuutalainen ja ammatiltaan lääkäri. Isän matkustelun vuoksi Kessel syntyi Argentiinassa mutta asui elämänsä ensimmäiset vuodet Venäjällä Orenburgissa. Perhe muutti Ranskaan 1908. Hän opiskeli Nizzassa ja Pariisissa ja toimi lentäjänä ensimmäisessä maailmansodassa.lähde? Kessel oli vuodesta 1962 Ranskan akatemian jäsen (tuoli 27).[1]
Kessel kirjoitti useita teoksia, joista myöhemmin tehtiin elokuva. Tunnetuin elokuvista on Luis Buñuelin ohjaama Päiväperho (1967)[2]. Hän käänsi 1943 sisarenpoikansa Maurice Druonin kanssa Anna Marlyin "Partisaanien laulun" venäjästä ranskaksi. Laulusta tuli toisen maailmansodan aikana Vapaan Ranskan joukkojen (Forces Françaises Libres) tunnuslaulu.[3]
Kessel on haudattu Cimetière du Montparnassen hautausmaalle Pariisiin.lähde?
Joseph-Kesselin palkinto (Prix Joseph Kessel) myönnetään "ranskankieliselle kirjalle, jolla on suuri kirjallinen arvo". Tuomaristossa ovat tai ovat olleet jäseninä Tahar Ben Jelloun, Michèle Kahn, Pierre Haski, Gilles Lapouge, Jean-Marie Drot, Michel Le Bris, Erik Orsenna, Patrick Rambaud, Jean-Christophe Rufin ja Olivier Weber.lähde?
Suomennetut teokset
- Ruhtinasöitä. tekijän luvin suom. Uuno Kailas. Näytelmä, 1930.
- Tyttö ja leijona: romaani; suom. Kyllikki Clément. Gummerus, 1960.
- Päiväperho; suom. Sulamit Reenpää. Otava, 1972
- Ratsumiehet (Les cavaliers), lyhennelmä; Valittujen Palojen Kirjavaliot nro 12, Otava, 1978
Lähteet
- ↑ a b Robert Kessel (Elämäkerta) Ranskan akatemia. Viitattu 24.5.2014. (ranskaksi)
- ↑ Risto Rantala ja Kaarina Turtia (toim.): ”Kessel, Joseph”, Otavan kirjallisuustieto, s. 382. Helsinki: Otava, 1990. ISBN 951-1-09209-X.
- ↑ Le Chant des Partisans, Music and the Holocaust, viitattu 23.5.2021 (englanniksi)
Aiheesta muualla
- Joseph Kessel Internet Movie Databasessa. (englanniksi)
- Joseph Kesselin isän elämäkertaa (Arkistoitu – Internet Archive) Plaisir Litteraire (ranskaksi)
| ||||||||||||||||||||||||||
