Heinz Kuttin

Mitalit
Heinz Kuttin
Heinz Kuttin
Maa:  Itävalta
Miesten mäkihyppy
Olympiarenkaat Olympialaiset
Hopeaa Hopeaa Albertville 1992 joukkuemäki
Pronssia Pronssia Albertville 1992 suurmäki
Pronssia Pronssia Lillehammer 1994 joukkuemäki
MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Val di Fiemme 1991 normaalimäki
Kultaa Kultaa Val di Fiemme 1991 joukkuemäki
Pronssia Pronssia Lahti 1989 normaalimäki
Pronssia Pronssia Falun 1993 joukkuemäki
Nuorten MM-kilpailut
Kultaa Kultaa Saalfelden 1988 joukkuemäki
Kultaa Kultaa Saalfelden 1988 normaalimäki
Kultaa Kultaa Vang / Hamar 1989 joukkuemäki
Kultaa Kultaa Štrbské Pleso 1990 normaalimäki
Kultaa Kultaa Štrbské Pleso 1990 joukkuemäki

Heinz Kuttin (s. 5. tammikuuta 1971 Gassen, Itävalta)[1] on itävaltalainen uransa lopettanut mäkihyppääjä ja mäkihyppyvalmentaja. Kilpaurallaan Kuttin saavutti niin maailmanmestaruuksia kuin olympiamitaleitakin.

Kuttin hyppäsi menestyksekkäästi jo nuorten MM-kisoissa vuosina 1988–1990. Näistä kisoista hän otti kaksi henkilökohtaista ja kolme joukkuemaailmanmestaruutta. Calgaryn olympialaisissa 1988 vasta 17-vuotias Kuttin oli joukkuekisan viides ja normaalimäen kuudes.

Lahden MM-kisoissa 1989 Kuttin oli normaalimäen pronssilla ja seuraavissa kisoissa Val di Fiemmessä 1991 hän oli MM-kisojen paras hyppääjä: Kuttin voitti maailmanmestaruuden normaalimäessä ja joukkuekisassa, suurmäessä hän oli neljäs.

Vaikka alkukauden kilpailut eivät olleet sujuneet kovinkaan hyvin, Albertvillen olympiakisoissa 1992 Kuttin otti hopeaa suurmäen joukkuekilpailusta, pronssia suurmäestä ja oli neljäs normaalimäessä.

Vuonna 1993 Kuttin aloitti kauden Falunissa maailmancupin osakilpailussa kolmostilalla, mutta jatkossa palkintosijoituksia ei enää maailmancupissa henkilökohtaisella tasolla tullut. Falunin MM-kisoissa menestys henkilökohtaisesti oli Kuttinille vaatimatonta (suurmäen 11. ja normaalimäen 24.), mutta hän oli mukana suurmäen joukkuekilpailun pronssijoukkueessa.

Seuraava kausi oli samansuuntainen. Kuttin ei enää yltänyt henkilökohtaisissa kisoissa kolmen parhaan joukkoon, mutta Lillehammerin olympiakisoista 1994 hän sai jälleen pronssia suurmäen joukkuekisasta. Seuraavana vuonna 1995 Kuttin hyppäsi maailmancupissa vaatimattomasti ja lopetti uransa siihen kauteen.

Mäkihypyn maailmancupissa Kuttin oli parhaimmillaan seitsemäntenä (kaudella 1990–1991) ja kahdeksantena (1989–1990). Kaikkiaan hän voitti kaksi osakilpailua ja oli 13 kertaa palkintokorokkeella.

Mäkihyppyuransa jälkeen Kuttin on toiminut valmentajana. Kausina 2004–2006 hän oli Puolan mäkimaajoukkueen valmentaja ja vuosina 2014–2018[2] Itävallan mäkimaajoukkueen päävalmentaja.

Lähteet

  • Heinz Kuttin Kansainvälinen hiihtoliitto (FIS). (englanniksi)

Viitteet

  1. http://www.sports-reference.com/olympics/athletes/ku/heinz-kuttin-1.html (Arkistoitu – Internet Archive)
  2. Itävallan mäkivalmentaja erosi – pomolta erikoisia kommentteja: "Jotkut ihmiset ovat herkempiä" mtvuutiset.fi. 3.4.2018. Viitattu 25.9.2019.


Mäkihypyn normaalimäen maailmanmestarit

1924Jacob Tullin Thams | 1925Willen Dick | 1926Jacob Tullin Thams | 1927Tore Edman | 1928Alf Andersen | 1929Sigmund Ruud | 1930: Gunnar Andersen | 1931Birger Ruud | 1932Birger Ruud | 1933Marcel Reymond | 1934Kristian Johansson | 1935Birger Ruud | 1936Birger Ruud | 1937Birger Ruud | 1938Asbjørn Ruud | 1939Josef Bradl | 1941Paavo Vierto (epävirallinen) | 1948Petter Hugsted | 1950Hans Bjørnstad | 1952Arnfinn Bergmann | 1954: Matti Pietikäinen | 1956: Antti Hyvärinen | 1958Juhani Kärkinen | 1960Helmut Recknagel | 1962Toralf Engan | 1964Veikko Kankkonen | 1966Bjørn Wirkola | 1968Jiří Raška | 1970Gari Napalkov | 1972Yukio Kasaya | 1974Hans-Georg Aschenbach | 1976Hans-Georg Aschenbach | 1978Matthias Buse | 1980Toni Innauer | 1982Armin Kogler | 1985Jens Weißflog | 1987Jiří Parma | 1989Jens Weißflog | 1991: Heinz Kuttin | 1993Masahiko Harada | 1995Takanobu Okabe | 1997Janne Ahonen | 1999Kazuyoshi Funaki | 2001Adam Małysz | 2003Adam Małysz | 2005Rok Benkovič | 2007Adam Małysz | 2009Wolfgang Loitzl | 2011Thomas Morgenstern | 2013Anders Bardal | 2015Rune Velta | 2017Stefan Kraft | 2019Dawid Kubacki | 2021Piotr Żyła | 2023Piotr Żyła