Dordtin kanonit

Osa artikkelisarjaa
Kalvinismi ja
reformoidut kirkot
Tausta ja historia
  • Kristinusko
  • Uskonpuhdistus
  • Protestantismi
Teologia
  • Kristillinen rekonstruktio
  • Liittoteologia
  • Vapaan armon teologia
  • Monergismi
  • Predestinaatio
  • Viisi periaatetta
    • Sola fide
    • Sola gratia
    • Sola scriptura
    • Soli Deo gloria
    • Solus Christus
  • Korvausteologia
  • Täydellinen turmelus
Teokset
  • Kristillisen uskonnon opetus
  • Geneven Raamattu
  • Reformoitu uskontunnustus
  • Westminsterin standardit
  • Reformoitu systemaattinen teologia
  • Reformoidun kirkon tunnustuskirjat
    • Heidelbergin katekismus
    • Belgialainen uskontunnustus
    • Dordtin kanonit
Pääsuuntaukset
Alasuuntaukset
Organisaatio
  • n
  • k
  • m

Dordtin tai Dordrechtin kanonit on vuosina 1618–1619 Dordtin kaupungissa pidetyn Hollannin reformoidun kirkon synodin päätösasiakirja. Hollannin reformoidun kirkon edustajien lisäksi synodissa oli mukana 28 ulkomaalaista delegaattia kahdeksasta eri maasta ja kanoneilla on siksi tärkeä asema myös Hollannin ulkopuolella.[1]

Dordtin synodissa käsiteltiin Leidenin yliopiston teologian professorin Jacobus Arminiuksen aloittaman arminiolaisuuden aiheuttamaa hajaannusta kirkossa. Arminius ja hänen seuraajansa olivat kyseenalaistaneet useita Jean Calvinin keskeisiä opetuksia muun muassa predestinaatiosta. Dordtin synodi tuomitsi Arminiuksen näkemykset ja määritteli reformoitujen kirkkojen virallisen opin näistä kysymyksistä.[1]

Dordtin kanonien alkuperäinen tarkoitus oli toimia päätöksinä kiistanalaisista opillisista kysymyksistä ja niiden sisältö rajautuu näihin kysymyksiin eivätkä ne ole reformoidun opin yleisesitys.[1]

Lähteet

  1. a b c The Canons of Dordt The Center for Reformed Theology and Apologetics. Arkistoitu 21.7.2014. Viitattu 9.7.2009. (englanniksi)