Charles Morgan
| Charles Langbridge Morgan | |
|---|---|
 | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 22. tammikuuta 1894 Bromley, Englanti |
| Kuollut | 6. helmikuuta 1958 (64 vuotta) |
| Ammatti | kirjailija |
| Kirjailija | |
| Tuotannon kieli | englanti |
| Tyylilajit | kirjailija, runoilija ja näytelmäkirjailija, |
| Aiheet | romanttinen rakkaus ja mystiikka |
| Kirjallinen suuntaus | modernismi, imagismi |
| Esikoisteos | näytelmä The Flashing Stream (1938) |
| Palkinnot | |
| French Legion of Honour[1] | |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Charles Langbridge Morgan (22. tammikuuta 1894 Bromley, Englanti – 6. helmikuuta 1958 Lontoo) oli brittiläinen romaani- ja näytelmäkirjailija sekä runoilija.[1][2]
Varhainen elämä
Morgan syntyi Bromleyssä Englannissa ja oli sukujuuriltaan englantilais-walesilainen perheen nuorin lapsi. Hänen vanhempansa olivat menneet naimisiin Australiassa, minne Morganin äidin vanhemmat olivat muuttaneet Walesin Pembrokeshirestä. Isän vanhemmat puolestaan olivat lähtöisin Englannin Gloucestershirestä ja Devonista. Charles Morganin isä Sir Charles Langbridge Morgan oli ammatiltaan rautatieinsinööri.[1]
Nuoruus
Vuonna 1907 Morgan liittyi Kuninkaalliseen laivastoon ja kouluttautui Osbornen sekä Dartmouthin merisotakouluissa. Hän palveli merikadettina vuoteen 1913 asti. Tuolloin hän pyrki opiskelemaan Oxfordiin. Ensimmäisen maailmansodan ollessa puhkeamaisillaan Morgan kuitenkin liittyi uudelleen laivastoon ja hänet lähetettiin puolustamaan Antwerpenia. Morgan internoitiin Hollannissa, mikä oli omiaan antamaan hänelle aineksia menestysromaaniin Lähde. Sodan jälkeen hän alkoi opiskella Brasenose Collegessa Oxfordissa ja valmistui sieltä vuonna 1921.[1]
Perhe
Koettuaan erään epäonnisen suhteen Morgan meni naimisiin walesilaisen romaanikirjailijan Hilda Vaughanin kanssa 6. kesäkuuta 1923. He saivat kaksi lasta: Shirleyn, josta tuli Angleseyn markiisitar, sekä Rogerin, josta tuli kirjastonhoitaja.[1]
Työt
Osa Morganin varhaisista runoista julkaistiin Westminster Gazette -julkaisussa. 1920-luvulta vuoteen 1938 Morgan toimi The Times -lehden draamakriitikkona. Samoihin aikoihin hän kirjoitti New York Timesiin viikoittaisia artikkeleita Lontoon teatterista. Morganin artikkeleita julkaistiin lisäksi mm. Sunday Timesissa.[1]
Morganin ensimmäinen näytelmä The Flashing Stream (1938) menestyi Lontoossa ja Pariisissa, mutta sai heikon vastaanoton New Yorkissa. Morganin teoksissa toistuvia teemoja ovat romanttinen rakkaus ja mystiikka.[1]
Eläessään Morgan sai lukuisia tunnustuksia työstään, ja hänet nimitettiin myös eräisiin luottamustoimiin. Vuonna 1953 hänet valittiin kansainvälisen Pen-klubin johtoon.[1] Suuresta suosiostaan huolimatta Morgan sai osakseen myös kielteistä arvostelua teostensa ylenmääräisen vakavuuden takia.
Morgan kuoli Lontoossa 6. helmikuuta 1958.[1][2]
Teokset
Suomennetut teokset
- Lähde: romaani (The fountain), suom. J. Hollo, Porvoo: WSOY 1934
- Matka (The voyage), suom. Katri Jylhä, Helsinki: Tammi 1945
- Tuomarin tarina: romaani (The judge's story), suom. J. A. Hollo Porvoo: WSOY 1950
- Liekki (Sparkenbroke), suom. J. A. Hollo, Porvoo: WSOY 1951 Sarja: Eurooppa-sarja
Romaaneja
- The Gunroom (1919)
- My Name is Legion (1925)
- Portrait in a Mirror (1929)
- The Fountain (1932)
- Sparkenbroke (1936) – Suom. Liekki (WSOY, 1951)
- The Voyage (1940)
- The Empty Room (1941)
- The Judge's Story (1947)
- The River Line (1949)
- A Breeze of Morning (1951)
- Challenge to Venus (1957)
Näytelmiä
- The Flashing Stream (1938)
- The River Line (1952)
- The Burning Glass (1953)
- Epitaph on George Moore (1935)
Runoutta
- Ode to France (1944)
Bibliografia
- Henry Charles Duffin. The Novels and Plays of Charles Morgan. Bowes and Bowes, Lontoo 1959.
Lähteet
- Britannica Online Encyclopedia (englanniksi)
- The National Library of Wales (englanniksi)
Viitteet
- ↑ a b c d e f g h i Charles Morgan (Author of Sparkenbroke) Goodreads. Viitattu 25.12.2017.
- ↑ a b Charles Langbridge Morgan - British author and critic Encyclopædia Britannica. Viitattu 25.12.2017.
| ||||||||||||||||||||||
