Anni Rapinoja

Anni Rapinojan luonnonmateriaalista valmistettuja teoksia, 2004, Emma-museossa 2006.
Välitä, Oulu, 2005.
Viesti, Oulu, 2005.
Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.
Casagrande & Rintala, Potemkin, teräksinen puisto Japanissa, 2003.
Suuntauksia

Installaatio | Maataide | Paikkasidonnainen taide | Tilataide | Valotaide

Suomalaisia tekijöitä

Jan-Erik Andersson | Marco Casagrande | Saara Ekström | Kaarina Kaikkonen| Ismo Kajander | Marja Kanervo | Jussi Kivi | Antti Laitinen | Harri Larjosto | Tuuli Luukas | Annikki Luukela | Anni Rapinoja | Sami Rintala | Catarina Ryöppy | Charles Sandison | Maaria Wirkkala

Ulkomaisia tekijöitä

Carl Andre | John Baldessari | Christo ja Jeanne-Claude | Jan Dibbets | Ian Hamilton Finlay | Hamish Fulton | Andy Goldsworthy | Hans Haacke | Michael Heizer | Robert Irwin | Nancy Holt | Richard Long | Walter de Maria | Ana Mendieta | Dennis Oppenheim | Robert Smithson | James Turrell | Wolf Vostell

Teoksia

Anni Rapinoja (s. 28. maaliskuuta 1949 Hailuoto) on suomalainen kuvataiteilija, kuvanveistäjä ja ympäristötaiteilija.

Ura

Hän opiskeli maantiedettä ja kasvitiedettä Oulun yliopistossa ja on valmistunut filosofian kandidaatiksi 1974. Hän on osallistunut taidekursseille ja ollut 1995 Imatran taidekoulussa ympäristötaiteen jatkokoulutuksessa.[1]

Rapinojan osallistui Nuorten näyttelyyn 1979. Hän on pitänyt vuodesta 1980 alkaen yksityisnäyttelyjä Suomessa ja myöhemmin myös ulkomailla ja on osallistunut runsaasti yhteisnäyttelyihin. Kesällä 2008 hänen installaatioitaan oli suomalaista taidetta esittelevässä näyttelyssä MoMAn osastona toimivassa P.S.1-nykytaidekeskuksessa.[2] Hänen teoksiaan on Suomen ja Ruotsin valtioiden taidekokoelmissa, Wihurin ja Saastamoisen säätiön kokoelmissa, Oulun taidemuseossa ja lukuisien kuntien kokoelmissa. Taiteen keskustoimikunta myönsi hänelle viisivuotisen taiteilija-apurahan vuodesta 2009 alkaen.[1] Vuonna 2014 Rapinojalle myönnettiin taiteilijaeläke.[3]

Rapinoja käsittelee teoksissaan ympäristöasioita ja käyttää niissä luonnonmateriaaleja, kuten pajunkissoja, varpujen ja puiden lehtiä, suovillaa ja järviruokoa.[4] Hän työstää teoksissaan pääosin kotipaikkansa Hailuodon saaren materiaaleja, mutta työskentelyperiodit ulkomailla ovat mahdollistaneet myös vieraampien materiaalien ja esittämistapojen kokeilemisen.[5]

Esimerkiksi Rapinojan Luonnon Garderobi – Wardrobe of Nature -sarjan teokset kertovat luonnon ja ihmisen suhteesta.[1] Rapinoja on tehnyt muun muassa pajunkissoilla päällystetyt naisten kävelykengät ja saapikkaat, joiden tukimateriaalina on ruispuurolla kovetettu silkkipaperiranka.[4]

Lähteet

  1. ↑ a b c Anni Rapinoja taiteilijamatrikkelissa
  2. ↑ Marja-Terttu Kivirinta: Suomen nykytaide matkaa New Yorkiin HS.fi. 8.5.2008. Arkistoitu 5.4.2009. Viitattu 27.12.2008.
  3. ↑ He saivat taiteilijaeläkkeet - katso lista! 30.6.2014. Ilta-Sanomat. Arkistoitu 8.12.2015. Viitattu 30.6.2014.
  4. ↑ a b Kaisa Heinänen: Luodon luonto on taiteilijan paras työtoveri. Helsingin Sanomat, 27.12.2008, s. C1.
  5. ↑ Vieru, Elina (toim.): "Maasta käsin". Näyttelyjulkaisu Oulun taidemuseo 20.6.-8.9.2002, Oulun taidemuseon julkaisuja 43/2002.

Aiheesta muualla

  • Anni Rapinojan kotisivu