Édith Cresson

Édith Cresson
Édith Cresson vuonna 1997.
Édith Cresson vuonna 1997.
Ranskan pääministeri
15. toukokuuta 1991 – 2. huhtikuuta 1992
Presidentti François Mitterrand
Edeltäjä Michel Rocard
Seuraaja Pierre Bérégovoy
Henkilötiedot
Syntynyt27. tammikuuta 1934 (ikä 90)
Boulogne-Billancourt
Tiedot
Puolue Sosialistinen puolue
[ Muokkaa Wikidatassa ] Näytä Wikidatasta tulevat arvot
Infobox OK

Édith Cresson (o.s. Campion, s. 27. tammikuuta 1934 Boulogne-Billancourt) on ranskalainen poliitikko, joka toimi maansa pääministerinä 1991–1992.[1] Hän oli Ranskan ensimmäinen naispääministeri, ja myös lyhytaikaisin pääministeri. Vuonna 1999 hänen toimintansa johti Santerin komission eroon.lähde?

Cresson on virkamiehen tytär. Hän valmistui École des hautes études commercialesista, suoritti tohtorin tutkinnon väestötieteessä ja työskenteli tutkijana CFP:llä.

Hän liittyi 1965 Mitterrandin seuraajiin avustamaan presidentinvaalikampanjassa ja liittyi sosialistipuolueeseen 1971. Vuonna 1974 hän pääsi puolueen sihteeristöön vastuullaan nuoriso- ja opiskelija-asiat. Hänet valittiin Thurén pormestariksi vuonna 1977, europarlamenttiin 1979 ja Ranskan kansalliskokoukseen 1981. Vuonna 1983 Cresson valittiin kotikaupunkinsa Châtellerault’n pormestariksi, mitä paikkaa hän piti vuoteen 1997 asti.

Mitterrandin vaalivoiton 1981 jälkeen Cressonista tuli maatalousministeri, missä asemassa hän taisteli maanviljelijöiden ”konservatiivisuutta ja naisvihaa” vastaan joskus jopa väkivaltaisesti.lähde? Maatalousministerinä häntä seurasi maanviljelijöiden kanssa rauhan tehnyt Michel Rocard. Cresson siirtyi kauppa- ja turismiministeriöön ja piti useita ministerinasemia hallituksessa. Vuonna 1988 Cressonista tuli eurooppaministeri, mutta hän arvosteli Rocardia hallituksen oikeistolaisuudesta ja jätti hallituksen 1990.

15. toukokuuta 1991 Cresson nimitettiin Ranskan pääministeriksi. Hänen viranhoitoaan ei pidetty onnistuneena,lähde? ja se kesti alle vuoden. Cresson korotti sosiaaliturvaa ja arvonlisäveroa, vaikka oli julistanut vastustavansa epäsuoria veroja, eikä löytänyt ratkaisua nuorisotyöttömyyteen. Hän jätti pääministerin aseman 2. huhtikuuta 1992 sosialistien hävittyä paikallisvaalit.

Cresson tunnettiin monista rasistisiksikin leimatuista lausahduksistaan. Hän lausui joka neljännen brittimiehen olevan homoseksuaali ja vertasi japanilaisia muurahaisiin.[2]

Cresson nimitettiin 1995 Jacques Santerin johtamaan Euroopan komissioon, jossa hän oli tiede-, tutkimus-, koulutus- ja nuorisokomissaari.[3] Komissio joutui eroamaan väärinkäytössyytösten vuoksi maaliskuussa 1999. Cresson oli vastuussa Leonardo Da Vinci -ohjelmasta, jonka toteuttamiseen komissiolla ei ollut voimavaroja, joten Cresson palkkasi siihen yksityisen Agenor-yrityksen. Yhtiö järjesti itselleen edullisia sopimuksia, väärensi kuitteja ja palkkasi perheenjäseniä runsaskätisin palkkioin, mistä Cresson ei ilmoittanut komissiolle. Cresson palkkasi myös hammaslääkäriystävänsä AIDS-asiantuntijaksi.[2] Nämä ja muut väärinkäytösepäilyt johtivat 1999 Santerin komission eroon. Cressonia vastaan nostettiin syyte, mutta Brysselin alueoikeus hylkäsi sen vuonna 2004. Euroopan unionin tuomioistuin kuitenkin tuomitsi Cressonin virka-aseman väärinkäytöstä ja tuttaviensa suosimisesta 2006.[4]

Lähteet

  • EY-tuomioistuin totesi ex-komissaari Cressonin syylliseksi. Helsingin Sanomat. 11.7.2006. Arkistoitu 30.9.2007. Viitattu 24.4.2021.
  • World: Europe – Cresson: The 'careless' commissioner BBC News. 16.3.1999. Viitattu 24.4.2021. (englanniksi)
  • The Court declares that Mrs Edith Cresson acted in breach of her obligations as a European commissioner Press Release No 56/06. 11.7.2006. European Commission. Viitattu 24.4.2021. (englanniksi)

Viitteet

  1. Edith Cresson Encyclopaedia Britannica. Viitattu 18.4.2021.
  2. a b Sancton, Thomas: Edith Cresson – How to Lose Friends and Alienate People. Time. 1999. Arkistoitu 24.2.2002. Viitattu 18.4.2021.
  3. Hybinette-Bergknut, Leena (toim.); Lehtinen, Jukka & Laine, Helena: Vuosikirja 1996, s. 13. Malmö, Ruotsi: Bertmarks Förlag, 1995. ISBN 951-35-5845-2.
  4. Entinen komissaari Cresson tuomittiin suosimisesta Yle Uutiset. 11.7.2006. Viitattu 18.4.2021.

Aiheesta muualla

  • Archives – Profil d'Edith Cresson European Commission. Viitattu 24.4.2021. (ranskaksi)
  • n
  • k
  • m
Santerin komissio (1995–1999)
Martin Bangemann • Emma BoninoRitt Bjerregaard • Leon Brittan2 • Hans van den Broek • Édith Cresson • João de Deus Pinheiro • Franz Fischler • Anita Gradin • Pádraig Flynn • Neil KinnockErkki LiikanenManuel Marin2 • Karel Van Miert • Mario Monti • Marcelino Oreja • Christos Papoutsis • Jacques Santer1 • Yves-Thibault de Silguy • Monika Wulf-Mathies
1 = Puheenjohtaja. 2 = Varapuheenjohtaja.
  • n
  • k
  • m
Restauraatio
Ranskan vaakuna
Heinäkuun monarkia
Toinen tasavalta
Toinen keisarikunta
Kansallisen turvallisuuden hallitus
Kolmas tasavalta
Vichyn Ranska
Väliaikaishallitus
Neljäs tasavalta
Viides tasavalta
Auktoriteettitunnisteet Muokkaa Wikidatassa
Kansainväliset
  • FAST
  • ISNI
  • VIAF
  • WorldCat
Kansalliset
  • Ranska
  • BnF data
  • Saksa
  • Israel
  • Belgia
  • Yhdysvallat
  • Alankomaat
Henkilöt
  • Deutsche Biographie
  • Sycomore
  • Trove
Muut
  • IdRef